Syreenipuskiamme uhkasi rakennusaikana terassin tieltä poistaminen, koska miehen mielestä uutta terassia ei pystytä rakentamaan suunnitelmien mukaisesti, jos syreenit jäisivät paikoilleen, ja lisäksi terassin vieritse ei olisi päässyt kulkemaan.
Onneksi kuitenkin pidin pääni ja niin terassin tukipilaria ei rakennettukaan aivan terassin nurkkaan ja näin ollen reunimmaisen syreenin vähäinen harventaminen riitti. Leikkasin meille myös kulkuaukon syreenipensaiden lävitse, joten nyt meillä on ihana syreeniportti. Siitä ei tosin isompia tavaroita kuljeteta, joten ne pitää raahata sen sijaan terassin ylitse.
Kun kulkuväylä oli avattu, löytyi pensaiden keskeltä pieni aukea, jonne lapset tekivät itselleen salamajan.
Juhannuksena syreenit olivat täydessä kukassa. Olen niin iloinen, että nämä ikivanhat pensaat saatiin pelastettua, sillä ensimmäisenä saarikesänämme istuttamamme syreenit ovat yhä varsin pieniä. Saarella kasvuolosuhteet ovat kovat.
Upea sireenilehvästö - hienoa että se säästyi!!
VastaaPoistaKurvasin samalla aiemmat postauksesi, ja voi tuota teidän huvilaa - kyllä se on idyllinen, kaunis ja hyvällä maulla sisustettu!
Korutaiteilijat ovat myös ahkeroineet ja tuloksena upeita kokonaisuuksia. Ja mikä parasta: jokainen koru on nimetty! sota- ja rauha jäi todella mieleen :-)
Sydintäydeltä kesäisiä terveisiä teille kaikille ja halaukset saariston lapsille!!!!
Voi kiitos Minnamarika kauniista sanoistasi! Lapsetkin niin iloisia kehuista :-)
PoistaUpeat taulusi meitä täällä muistuttavat sinusta!
Vietin lapsena joinakin kesinä joitakin kesäviikkoja Ruissalossa Päivänhovissa. Vanha päärakennushuvila ja sen ympäristö olivat muutenkin kovin viehkoja ja tunsin eläväni jossain vanhassa nuortenkirjassa, mutta kaikkein jännittävin oli "sireenitunneli". Ymmärrän hyvin fantasiakirjoja, joissa päädytään johonkin toiseen todellisuuteen vaatekaapin tms. läpi - siltä meistä lapsistakin tuntui hämärästä sireenikäytävästä aurinkoiselle aukiolle tullessa. Onneksi en aikuisena mennyt katsomaan, olisi varmaan ollut pettymyksen paikka.
VastaaPoistaTerv. Suvi
Oi, mikä ihana muisto! Niitä pitää todellakin vaalia! Toivoo aina, että pystyisi omille lapsilleen sellaisia muistoja luomaan!
PoistaKiitos Suvi ihanista kommenteistasi!
No kaipa ne jotain muistavat, tuolla ne juuri lipuivat tyvenessä ohitse kumiveneellään :-)
PoistaIhan varmasti lapsille aina syntyy muistoja - mutta siihen mikä jää muistoksi ei taida kuitenkaan täysin voida vaikuttaa, vaikka haluaisi. Esimerkiksi minulle lapsena Yyteri oli iso elämys ja siksikin kävimme siellä omien lasten kanssa aika monta kertaa heidän ollessaan alakouluikäisiä, että kokisivat saman elämyksen. Nyt esikoinen kertoi tänä kesänä käyneensä Yyterissä tyttöystävänsä kanssa, mutta oli hyvin hämmästynyt kun kuuli käyneensä siellä lapsena useampaan kertaan. Yhtään ei ollut jäänyt mieleen. Mutta sitten jotkut aikuisen mielestä pienet asiat ovat jääneet heille isoina elämyksinä - ihan niin kuin minullekin tuo sireenikäytävä, joka aikuisen näkökulmasta tuskin oli mikään suuri, salaperäinen ja mykistävä elämys niin kuin se oli minulle.
PoistaTerv. Suvi
Näinhän se on :-) Minulle yksi sellainen on kun kesäisin loikoiltiin veneen pohjalla ja luettiin ja keinuttiin aaltojen tahdissa ja se juuri tuli mieleeni, kun lapsia katsoin aiemmin tänään...
Poista