Kesäkiska II

Kesäkiskan edustalla on pieni pöytäryhmä kioskin ollessa auki. Näin asiakkaat voivat ostosten lomassa lepuutella jalkojaan.

Jo ennen Kesäkiskan rakentamista rakensivat lapset itselleen oman kesäkeittiön. Suurella vaivalla he keräsivät kaikki puhtaat tiilet talteen vanhan mökin piipun purkamisen jälkeen. Tiilet raahattiin kaksissa tuumin vanhoilla kärreillä kesäkeittiötä varten varatulle paikalle.

Kaivettaessa maata pois vanhan mökin alta löytyi mullan ja kivien seasta vaikka mitä mökin alle talteen laitettua. Yksi löydöistä oli ruostunut puulieden kansi. Lapset ottivat sen innoissaan omaan käyttöönsä.

Palkeet poika pelasti vanhasta mökistä omaan käyttöönsä.

Hieman vain lapsia on harmittanut, etteivät vanhemmat ole antaneet sytyttää kesäkeittiön pesään oikeaa tulta.

Kesäkiska

Kohta on aika sulkea Kesäkiskamme tämän kauden osalta. Mutta vielä olisi myytävää jäljellä, joten ei taideta vielä malttaa...

Kesäkiskan ulkopuolella ainoa muutos tämän kesän aikana on ollut, että patterikäyttöiset valot on korvattu Ikean aurinkokennolla toimivilla valoilla. Iltojen hämärtyessä niistä on vain enemmän ja enemmän iloa.

Kesäjuhlat

Kesäjuhlille lapset järjestivät narunvedon lisäksi myös muuta ohjelmaa.

Poika järjesti aarteen etsinnän. Narunvedon edetessä meitä alkoi jännittää, onnistuuko kukaan vetämään "pääpalkinnon" eli pussin, josta löytyi pienen palkinnon lisäksi aarrekartta? Olimme jo varmoja, että pojan tekemä varavihje pitää ottaa käyttöön, kunnes vihoviimeinen narunvetäjä veti sittenkin oikeasta narusta.

Kartan avulla löytyi ensimmäinen vihje terassin portaiden alta. Tämän jälkeen olikin edessä retken vaarallisin osuus, sillä seuraava vihje oli piilotettu ilmapallon sisälle ja ilmapallo kellui aalloilla useamman metrin päässä rannasta. Kolme uskalliasta aarteen metsästäjää kipusi pojan rakentamalle lautalle ja meloi hakemaan vihjeen rantaan. Viimeinen vihje löytyi huvilan takaa ison kivikasan keskeltä ja tämä vihjeen perusteella lopulta löytyi myös itse aarre kesäkiskan säilytyskorin pohjalta.

Tyttö puolestaan järjesti vieraille Aasi Ihaan häntäleikin. Tätä leikkiä intouduttiin leikkimään useampi kierros, sillä häntää oli todella vaikea tähdätä napakymppiin silmät sidottuna.

Näiden leikkien lisäksi vieraille järjestettiin vielä Splash!-uimahyppykisa ja päivän päätteeksi he pääsivät kokeilemaan tänä kesänä saaressa suureen suosioon noussutta uutta lajia eli jousiammuntaa.

Monta muutakin leikkiä oli itse asiassa listattuna idealistallemme, mutta osa oli pakko jättää seuraavaan kertaan!

Ensi viikonloppuna onkin sitten edessä Venetsialaiset. Mihin se kesä hävisi?

Narunvetoa

Vietimme saaressa kesäjuhlia ja toisena kesänä peräjälkeen ohjelmassa oli narunvetoa. Idean sain viime kesänä jostain blogista, mutten valitettavasti muista enää mistä. Kun olin idean bongannut, tuli mieleeni, että olin jossain rakennusjätepuukasassamme nähnyt muutaman "aidanpalasen", joiden alkuperä on hämäränpeitossa, saattavat olla vanhan mökin vintillä olleiden sänkyjen pohjia.

Maalasin palaset valkoisiksi, mies kokosi niistä kuution kulmarautojen avulla, ylös kiinnitettiin silmukkaruuveja ja koko komeus nostettiin vanhan ulkotiskipöytäni päälle. Lasten kanssa sitten pujotimme narut paikoilleen ja valmista tuli.

Olipa kerran hiekkaranta

Olin murheissani, miten lapset viihtyisivät kallioisella ja kivisellä rannallamme. Päätin, että meille tulee oma hiekkaranta. Tilasin rakennustarpeiden mukana kaksi jättisäkillistä hiekkaa. Valitsin sopivan kohdan rannastamme. Kyseisellä kohdalla olleet isommat kivet nostelin komeaksi aallonmurtajaksi. Pikkukivet kannoin terassin portaiden juurelle kulkuväyläksi. Pohjalle levitin suodatin kankaan ja päälle tyhjennettiin toinen isoista hiekkasäkeistäni. Ja siinä se oli! Ikioma hiekkaranta! Ei mikään suuren suuri, mutta kuitenkin. Ihanaa oli rakennella hiekkalinnoja ja kahlata lämpimässä matalassa vedessä...

Sitten tuli kunnon syysmyrsky, levitti aallonmurtajan kivet ympäriinsä ja vei hiekan mukanaan.

Turhaan olin kuitenkin murehtinut. Meillä on kaksi vesipetoa, eivät ole kalliot ja kivet menoa haitanneet. Eikä hiekkarantaa ole kaivattu. Näin ollen piti päättää, mitä tehdään toiselle hiekkasäkille. Parin vuoden harkinnan jälkeen oli aika ruveta jälleen tosi toimiin.

Osa hiekasta käytettiin lopulta hiekkalaatikon täytteenä. Hiekkalaatikon reunat päätettiin tehdä vanhan mökin harmaantuneista hirsistä. Pyöreitä hirsiä löytyi vain muutama kappale. Minä olisin tyytynyt ihan yksinkertaiseen malliin, mutta miehen mielestä nurkkat pitäisi sahata jiiriin ja lisäksi hänen mielestään kolmion muotoinen hiekkalaatikko olisi miellyttänyt silmää neliön muotoista enemmän. Sahauksen jälkeen kolmio todettiin liian pieneksi. Yritettiin sitten neliön muotoista, mutta koska hirsien kulmia piti muotoilla uudelleen, siitäkin tuli liian pieni. Epätoivo alkoi iskeä ja vahvasti tuli mieleen satu, jossa hiiri ompeli takkia kissalle. Lopulta päätettiin kuitenkin jatkaa reunoja kivillä ja niin meille valmistui hiekkalaatikko kasvimaan viereen.

Se sitten onkin ihan eri asia, jos sillä laatikolla on mitään käyttöä.

Kasvimaalla joku ötökkä söi retiisien lehdet, eikä niistä tullut kummoisia tänä vuonna. Salaatinlehdet kävi puolestaan syömässä joku isompi otus. Ja tillitkin näivettyivät. Näin ollen kasvimaalla oli hyvin tilaa, kun hortensioille etsittiin uutta sijoituspaikkaa, pallokryssien vallatessa niiden aiemmat asuinpaikat.

Onneksi kasvimaalla sentään tuottaa satoa tomaatti ja jossain vaiheessa nähdään ehkä vielä auringonkukkiakin.

Ihana emalipannu

Kesällä näin Mian blogissa, kuinka hänellä oli ruusuja vanhassa emalipannussa. Siitä muistin heti, että meilläkin on ihana vanha emalipannu, jonka ostin aikoinaan keittiön avohyllyjä koristamaan. Avohyllyt eivät ainakaan toistaiseksi ole keittiön seinälle ilmestyneet ja emalipannu on siten ollut piilossa pölyä keräämässä. Lomalla se pääsi kuitenkin vähäksi aikaa jaloittelemaan ja koristamaan ruokapöytäämme ruusuliinan kera.

Uusi nojatuoli

Olohuoneen remontin yhteydessä televisio siirtyi olohuoneen toiseen päätyyn ja samalla sohva kääntyi ympäri. Tästä lähtien olen unelmoinut sohvasta, jossa voisi istua selät vastakkain, jolloin voisi ihailla näkymiä molempiin suuntiin. Sohvaa ei tullut, mutta tulipa kuitenkin uusi nojatuoli. Tässä minä nyt sitten voin istuskella, silloin kun haluan ihailla ikkunamaisemia toiseen suuntaan, sinne vanhaan tuttuun suuntaan. Tämä on hyvä ratkaisu ja yllättäen Hay Hee -tuolissa on todella mukava istuskellakin!

Tyynyjä, patjoja ja peittoja

Pehmusteen päällä on mukavampi istua kuin kovalla penkillä. Vanhat vuosia sitten pikkuruiseen purjeveneeseemme ostamamme kapokkityynyt onkin nyt kaivettu esille ja näin ollen ainakin osa vieraistamme saa istua mukavammin. 

Mies on jo pitkään toivonut terassillemme paikkaa, jossa loikoilla. Aiemmin terassin toisella puolella majaili viisi Lumikenkä-rottinkituolia. Nyt Lumikengät muuttivat pysyvästi katetulle terassille, jonne ne ennen piti aina nostella sadetta karkuun. Näin saimme tilaa kahdelle aurinkovuoteelle.

Aurinkovuoteisiin ostettiin alunperin myös niihin kuuluvat pehmusteet, mutta ne osoittautuivatkin erivärisiksi: toinen oli tummempi ja toinen vaaleampi. Kyseiset pehmusteet olivat lopussa, joten pehmusteet oli pakko palauttaa. Toimmekin saareen kotiterassimme aurinkovuoteiden pehmusteet ja ne ovat sattumalta kuin uusiin vuoteisiimme tehdyt ja sopivat väriltään hyvin yhteen kapokkityynyjen kanssa.

Loikoilumukavuutta parantavat entisestään aikoinaan Lumikenkä-tuoleihin hankitut tähtityynyt. Korista saa kaivettua esille myös lisälämmikettä, jos kylmä tuuli sattuu joskus tuivertamaan.