Sadonkorjuu

Parhaiten pienellä kasvimaallamme tuottivat satoa krassien lisäksi porkkana ja salaatti. Loput porkkanat kiskottiin maasta viime viikonloppuna. Babyporkkanoita saimme sekä yhden veikeän perheporkkanan.

Uudet yrttitikut

Tähän asti meillä on ollut käytössä saviset yrttitikut, mutta meiltä ei ole koskaan löytynyt kaikkia tarvittavia tikkuja, lisäksi osa tikuista on ollut turhia. Viime vuosina blogeissa on vilahdellut erilaisia itsetehtyjä tikkuja. Sellaiset mekin päätimme tehdä.

Lapsille hankittiin aikoinaan ihka ensimmäisen kesäleirin jälkeen Kierrätyskeskuksesta aterimet, kun leirille mukaan pakatut Hackmanin aterimet eivät palanneet koskaan enää kotiin. Näihin aterimiin sitten kaiversin lasten nimet, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin eli jälki oli varsin kamalaa...

Nyt lapsille on hankittu uudet aterimet ja ne on meisteillä nimetty. Näin ollen vanhat aterimet jäivät ylimääräisiksi. Lapset saivatkin viikonloppuna lytistää vanhat aterimensa vasaralla, minkä jälkeen mies teki meille uudet yrttitikut. Muutama olisi vielä tarpeen...

Kasvun ihme olisi myös tarpeen, ainakin kasvimaalla. Ehkäpä lämpö auttaa tähänkin asiaan!

Äidin kasvimaalla

Kaksi vuotta sitten kyhäsimme miehen kanssa harmaantuneista laudoista saareen kohotetun kasvimaan. Kasvimaan koon ratkaisivat käytettävissä olevien lautojen pituus ja paikka valikoitui ulkosuihkun viereen, sillä kasvimaa kastellaan aina, kun käymme ulkosuihkussa, vesi, kun on aluksi kovin viileää...

Mullan pinta oli tänä keväänä todella alhaalla. Laitoin jo ostoslistalle multasäkkejä ja mietin, että mies taitaa jälleen kiittää vaimoaan lisäraahattavista. Sitten aloin kääntämään penkkiä ja totesin, että kaksi vuotta sitten laatikon pohjalle rantaniityltä raahaamaani syysmyrskyjen kasaamat heinät olivat maatuneet kokonaan. Niinpä kävin hakemassa heiniä rannasta laatikon pohjalle ja nyt laatikko on jälleen täynnä, eikä ostomultaa tarvita ainakaan tähän projektiin.

Kasvimaalla syyskuussa

Vasta nyt on tomaatti innostunut tekemään töitä. Pitää kai pian yrittää kantaa vihreät tomaatit sisälle punastumaan, ettei halla vie satoa.

Salaattiakin piisaa nyt, kun kutsumattomia vieraita ei ole viime aikoina kasvimaallamme vieraillut.

Luonnonkukkia ei pihalla enää kuki, joten on ihanaa, että vihdoin kasvimaalla edes kukkii.

Olipa kerran hiekkaranta

Olin murheissani, miten lapset viihtyisivät kallioisella ja kivisellä rannallamme. Päätin, että meille tulee oma hiekkaranta. Tilasin rakennustarpeiden mukana kaksi jättisäkillistä hiekkaa. Valitsin sopivan kohdan rannastamme. Kyseisellä kohdalla olleet isommat kivet nostelin komeaksi aallonmurtajaksi. Pikkukivet kannoin terassin portaiden juurelle kulkuväyläksi. Pohjalle levitin suodatin kankaan ja päälle tyhjennettiin toinen isoista hiekkasäkeistäni. Ja siinä se oli! Ikioma hiekkaranta! Ei mikään suuren suuri, mutta kuitenkin. Ihanaa oli rakennella hiekkalinnoja ja kahlata lämpimässä matalassa vedessä...

Sitten tuli kunnon syysmyrsky, levitti aallonmurtajan kivet ympäriinsä ja vei hiekan mukanaan.

Turhaan olin kuitenkin murehtinut. Meillä on kaksi vesipetoa, eivät ole kalliot ja kivet menoa haitanneet. Eikä hiekkarantaa ole kaivattu. Näin ollen piti päättää, mitä tehdään toiselle hiekkasäkille. Parin vuoden harkinnan jälkeen oli aika ruveta jälleen tosi toimiin.

Osa hiekasta käytettiin lopulta hiekkalaatikon täytteenä. Hiekkalaatikon reunat päätettiin tehdä vanhan mökin harmaantuneista hirsistä. Pyöreitä hirsiä löytyi vain muutama kappale. Minä olisin tyytynyt ihan yksinkertaiseen malliin, mutta miehen mielestä nurkkat pitäisi sahata jiiriin ja lisäksi hänen mielestään kolmion muotoinen hiekkalaatikko olisi miellyttänyt silmää neliön muotoista enemmän. Sahauksen jälkeen kolmio todettiin liian pieneksi. Yritettiin sitten neliön muotoista, mutta koska hirsien kulmia piti muotoilla uudelleen, siitäkin tuli liian pieni. Epätoivo alkoi iskeä ja vahvasti tuli mieleen satu, jossa hiiri ompeli takkia kissalle. Lopulta päätettiin kuitenkin jatkaa reunoja kivillä ja niin meille valmistui hiekkalaatikko kasvimaan viereen.

Se sitten onkin ihan eri asia, jos sillä laatikolla on mitään käyttöä.

Kasvimaalla joku ötökkä söi retiisien lehdet, eikä niistä tullut kummoisia tänä vuonna. Salaatinlehdet kävi puolestaan syömässä joku isompi otus. Ja tillitkin näivettyivät. Näin ollen kasvimaalla oli hyvin tilaa, kun hortensioille etsittiin uutta sijoituspaikkaa, pallokryssien vallatessa niiden aiemmat asuinpaikat.

Onneksi kasvimaalla sentään tuottaa satoa tomaatti ja jossain vaiheessa nähdään ehkä vielä auringonkukkiakin.

Oman maan antimia

Sittemmin huvilan kasvimaalle istutettiin myös kirsikkatomaatin taimi. Siinä oli jo ostettaessa useampi vihreä tomaatti. Lapset eivät malttaneet enää odotella tomaattien kypsymistä. Ovat kuulemma herkullisia!

Kasvimaa

Viime kesänä piti pojan kanssa rakentaman jätelaudoista iso laatikko kasvimaata varten. Lopulta poika olikin liian kiireinen omien rakennushommiensa kanssa, joten me sitten miehen kanssa naputtelimme kehikon kasvimaata varten. Kasvimaan koko määräytyi löydetyn puutavaran mukaan. 

Kasvimaa on sijoitettu ulkosuihkun viereen, joten kastelemiseen käytetään harvemmin kuvissa näkyvää vanhan mökin peruja olevaa kastelukannua. Tämän sijaan kasvimaata kastellaan, kun odotellaan, että ulkosuihkun hanasta alkaa tulemaan lämmintä vettä peseytymistä varten. Näin vesi ei mene hukkaan.

Viime kesänä kasvivalikoima puolestaan määräytyi sen mukaan, mitä kasveja pystyi vielä kesäkuun loppupuolella avomaalle kylvämään. Koska siemeniä oli yhä jäljellä, samalla valikoimalla mennään tänäkin kesänä. Osaan vaoista ei viime viikonloppuna kylvetty vielä mitään, vaan tarkoitus on kylvää vielä myöhemmin lisää salaattia ja retiisejä, jotta sadosta voi nauttia pidempään. Salaatti onkin suosikkikylvettäväni, sillä siinä siemenet ovat kätevässä nauhassa.