Olin murheissani,
miten lapset viihtyisivät kallioisella ja kivisellä rannallamme. Päätin, että
meille tulee oma hiekkaranta. Tilasin rakennustarpeiden mukana kaksi
jättisäkillistä hiekkaa. Valitsin sopivan kohdan rannastamme. Kyseisellä
kohdalla olleet isommat kivet nostelin komeaksi aallonmurtajaksi. Pikkukivet
kannoin terassin portaiden juurelle kulkuväyläksi. Pohjalle levitin suodatin
kankaan ja päälle tyhjennettiin toinen isoista hiekkasäkeistäni. Ja siinä se oli!
Ikioma hiekkaranta! Ei mikään suuren suuri, mutta kuitenkin. Ihanaa oli
rakennella hiekkalinnoja ja kahlata lämpimässä matalassa vedessä...
Sitten tuli kunnon
syysmyrsky, levitti aallonmurtajan kivet ympäriinsä ja vei hiekan mukanaan.
Turhaan olin kuitenkin murehtinut. Meillä on kaksi vesipetoa, eivät ole kalliot ja kivet menoa
haitanneet. Eikä hiekkarantaa ole kaivattu. Näin ollen piti päättää, mitä
tehdään toiselle hiekkasäkille. Parin vuoden harkinnan jälkeen oli aika ruveta jälleen tosi toimiin.
Osa hiekasta
käytettiin lopulta hiekkalaatikon täytteenä. Hiekkalaatikon reunat päätettiin tehdä vanhan mökin harmaantuneista hirsistä. Pyöreitä hirsiä löytyi vain muutama
kappale. Minä olisin tyytynyt ihan yksinkertaiseen malliin, mutta miehen
mielestä nurkkat pitäisi sahata jiiriin ja lisäksi hänen mielestään kolmion
muotoinen hiekkalaatikko olisi miellyttänyt silmää neliön muotoista enemmän. Sahauksen
jälkeen kolmio todettiin liian pieneksi. Yritettiin sitten neliön muotoista,
mutta koska hirsien kulmia piti muotoilla uudelleen, siitäkin tuli liian pieni.
Epätoivo alkoi iskeä ja vahvasti tuli mieleen satu, jossa hiiri ompeli takkia kissalle. Lopulta päätettiin kuitenkin jatkaa reunoja kivillä ja
niin meille valmistui hiekkalaatikko kasvimaan viereen.
Se sitten onkin ihan eri
asia, jos sillä laatikolla on mitään käyttöä.
Kasvimaalla joku ötökkä söi retiisien lehdet, eikä niistä tullut kummoisia tänä vuonna. Salaatinlehdet kävi puolestaan syömässä joku isompi otus. Ja tillitkin näivettyivät. Näin ollen kasvimaalla oli hyvin tilaa, kun hortensioille etsittiin uutta sijoituspaikkaa, pallokryssien vallatessa niiden aiemmat asuinpaikat.
Onneksi kasvimaalla sentään tuottaa satoa tomaatti ja jossain vaiheessa nähdään ehkä vielä auringonkukkiakin.
En tiedä ketään, joka merenrantaan olis pystynyt hiekkarantaa tekemään ellei siinä sellaista itsestään ole. Nykyisin asun järvi-Suomessa ja täällä kyllä tehtyjä hiekkarantoja on: paperitehtaalta paperikoneen viiraa vaan alle ja hiekkaa päälle. Mutta hiukan hulluilta nämä tehdyt hiekkarannat tuntuvat, kun koko ranta yleensä höllyy jalan alla kävelyn tahtiin. Mutta tietysti sekin on mutaa mukavampaa.
VastaaPoistaKun muutimme tähän taloon, pihalla oli hiekkalaatikko, mutta koska se oli rakennettu ihan tavallisesta laudasta, se hajosi muutamassa vuodessa. Sen jälkeen yritin yllyttää miestä rakentamaan uuden, mutta perusmaalaisena hän ei yhtään ymmärtänyt, että sellaiseen turhakkeeseen pitäisi käyttää aikaa, koska hiekkakasa ajaa ihan saman asian. Vähitellen kasa levittäytyi ja meille syntyi "hiekka-alue". Myöhemmin joillakin asuntomessuilla huvittuneena huomasin, että olimmekin ollet varsin trendikkäitä, kun tällaisia hiekkaleikkialueita oli useamman talon pihoilla. Nyt en ole vuosiin käynyt asuntomessuilla, joten enpä tiedä nykymuotia hiekkalaatikkojen suhteen: meillä kumminkin se hiekka-alue on ruvennut kasvamaan nurmikkoa ihan itsestään.
Terv. Suvi
Näinhän se on! Samaa sanoivat mies ja kaikki muutkin. Mutta itsepäinen kun olen niin pitihän sitä kuitenkin kokeilla. Ja olihan se ihanaa, ainakin hetken :-)
Poista